Erään tassun tarina

Kun puhelin soi sunnuntaina Tapaninpäivän iltana ja soittaja on kasvatin omistaja, niin jokaisen koirankasvattajan sydän hyppää muutaman ylimääräisen kerran ja kylmä hiki nousee pintaan jo ennen kuin puhelimeen ehtii vastata.

26.12 tästä lähdettiin...

Moikka, mitäs teille kuuluu...

No tota, koirat on ilmeisesti tapelleet tarhassa. Olen itse Vuokatissa ja koirat kotona hoitajan kanssa. Koiranhoitaja on ollut päivän joulumarkkinoilla ja tullessaan takaisin löytänyt kaverukset tarhasta sulassa sovussa, mutta junnulla antura auki, laitan sulle kuvan...

Tikattavahan tuo olisi. Kyllä siitä vielä rekikoira tulee, kyllä te vielä ehditte tänä kautena harrastamaan.  Koitan lohdutella kasvatinomistajaa.

Jos päivystävän lääkärin vaan saa kiinni niin ottaa varmaan tunnin aikaa (ja matkat). Koira rauhoitetaan, muutama tikki ja sitten vain toivotaan parasta että tikit kestää ja koitetaan pitää nuori koira rauhallisena ettei riehu tikkejä irti.

Alkaa armoton ja turhauttava päivystävän lääkärin etsintä. Koska maakuntauudistus on osunut juuri kohdille niin päivystävävän löytäminen ei olekaan helppoa.

Vanhasta tutusta suunnasta 20km päästä saatiin kunnan eläinlääkäri kiinni. Homma hoituu kyllä ja hintarvio sunnuntaiselle anturan paikkaukselle n. 450€ (tosin on niin kiireinen että voi joutua odottelemaan). 

Mutta sitten tippuu pommi EI hän EI VOI ottaa vastaan kun koira/alue ei kuulu hänelle enää!!! 

Silmät pyöreänä soittelu ja viestittely kolmessa osoitteessa jatkuu. Lopulta löytyy nykyisen alueen päivystävä, jokin klinikka. 

Käynnin hinta-arvioksi koiranomistaja saa heti vähintään 1500€ ja seuraavan selityksen: No tota, kyllähän he voi tulla mutta ei me voida taata että voidaan tolle tehdä mitään nyt tänään, kun on kiirettä ja menee ainakin monta tuntia, mutta voi tulla tänne oottamaan... Eikä olla kyllä ihan varmoja miten ton tikkaaminen onnistuu kun anturat on hankalia ja tikit pysyy aika huonosti kun ei nyt oikein tiedä edes milloin tuo on tapahtunut...

Samaan aikaan koiranhoitaja pyörittelee silmiään projektista pienten lasten kanssa "siis aamuyöllekö asti voi mennä ennen kun tassu on hoidettu" ja kasvattajana koitan neuvoa tassupaketin tekoa kokemattomalle, koiria lähinnä sujuvasti silittelevälle henkilölle. 

Lopulta koiran omistaja ja hoitaja toteavat yhdessä että menee ihan mahdottomaksi ja ei he eivät lähde tuommoiseen epämääräiseen ja sikahintaiseen paikkaan joka ei edes pysty sanomaan voivatko tehdä asialle mitään ja tarjoavat tassulle lähinnä valohoitoa ja 1500€ tassusidettä.

Eihän siinä sitten muuta voi, kun tehdään parhaamme ja hoidetaan haavana. Aamulla on oma eläinlääkäri paikalla, mutta aikaa tapahtumasta niin paljon että tuskin tikkejä silloin enää laitetaan. 

Onneksi reipas kasvatinomistaja on kerännyt hyvän kotiapteekin kaikkine tykötarpeineen ja kotoa löytyi myös MANUKA hunajaa! (oho, joku on kuunnellut mitä mä puhun)

Anturan haava siis huuhdeltiin ja tassu kuivattiin huolellisesti. Haava täytettiin reilulla annoksella MANUKA hunajaa sekä suljettiin haavateipillä, lapuilla ja suojattiin tassupaketilla. Yllätys oli suuri kun koira seuraavana päivänä käveli ja käyttäytyi kuin tassussa ei olisi mitään vikaa. Haavan hoitoa jatkettiin kaksi kertaa kertaa päivässä suihkuttelut, kuivaus, hunajointi, paketti.

Kieltämättä kyllä vähän hirvitti mitähän tuosta tulee avohaavana hoidettuna, sen verran kamalan näköinen se oli. Kuitenkin jälleen kerran MANUKA hunaja osoitti voimansa ja ihan käsittämättömän nopeasti tassu parani.

Olen hoitanut oman parinkymmenen rekikoiran laumani haavoja ja naarmuja vuosia hunajalla ja todella vannon sen nimeen. 

Hunajan käyttö haavojen hoidossa meillä sai aikanaan alkunsa kun vakkari eläinlääkärimme ystävän poika oli menettänyt jalkansa antibiootti resistentille sairaalabakteerille. Tämän seurauksena loppui meilläkin antilooppien käyttö ja tilalle täytyi keksiä jotain vesihuuhteluja/desinfiointiaineita tehokkaampaa. Koirat ei tietenkään ymmärtäneet ettei enää tarttis kolhia itseään kun eläinlääkäri halusi että taistellaan viimeiseen asti ilman ab kuureja. Allekirjoittanut taas tuskastui huuhtelujen ja puhdistusten työläyteen ja tehottomuuteen, sekä järkyttävään määrään tuhottuja muovikaulureita, jotain oli siis keksittävä. 

Totta on sekin että antibiootteja käytetään helposti turhaan ja liian useasti. Onneksi Suomessa antibioottien käyttö on moniin muihin maihin verrattuna kohtuuden rajoissa, mutta silti myös me jokainen pystymme siinä vielä petraamaan. Vaikka pillereiden antaminen koiralle on monesti helpompaa kuin tulehtuneen haavan hoito, niin antibioottien välttäminen on myös koiran itsensä kannalta hyödyllistä. Antibiootit tuhoavat hyödylliset bakteerikannat suolistosta ja koiran toipuminen ab kuurista voi koiralta viedä pitkänkin aikaa.

Näiden vuosien aikana on koirilla ehtinyt olla jo vaikka minkälaista venttiä ja YKSIKÄÄN hunajalla saman päivän aikana hoidettu haava ei ole meillä tulehtunut. Husky on terve rotu muuten, mutta ne saavat aikaan kaikenlaista ja kohelluksen seurauksena saa paikata/paikkauttaa mitä mielenkiintoisempi venttejä niin tassuissa, korvissa, suussa kuin muuallakin koirassa. Vauhtia on usein niin paljon että koira ei huomaa yhtään mitään. Hyvänä esimerkkinä eräskin hyväkäs joka pihalla touhutessaan oli saanut reijän persiiseensä. Reikä oli aika häijyn näköinen ja reippaasti sitten sitä näyttämään vakkari eläinlääkäriin. Oli hänellä taas ilme kun koiran kanssa tullessani totesin "että tällä on reikä persiissä" johon elli vastasi että "eikö niillä kuulukin olla". Ylimääräinen reikä osoittautui etusormen syvyiseksi pistohaavaksi jonka alkuperä jäi vahvistamatta. Mahdollisesti oli tullut taistelussa omenapuuta vastaan (kyseinen koira oli siis päättänyt tehdä isosta vanhasta omenapuusta hammastikkuja). Sitä siinä sitten yhdessä ihmeteltiin ja mietittiin mitä sille tehdään ja päädyttiin tunkemaan se täyteen hunajaa. Hienosti parani tämäkin ylimääräinen reikä.

Oma reseptini onkin jo vuosia ollut että haavan tai naarmun koirasta (myös itsestäni tai lapsesta) löytäessäni tungen sen heti täyteen hunajaa. Oikein levitän haavaa että saan hunajan hyvin joka paikkaan. Näin nopeasti löydetyt ja hoidetut haavat ovat pääosin jo seuraavana päivänä oikein hyvällä mallilla, ympäröivä iho rauhallisen värinen ja haavan reunat eivät irvistele. Vaan ne ovat selkeästi parantumassa sekä huomattavasti vähemmän kipeitä. Ehkä tästä syystä myöskään kaulureita ei ole enää kulunut koska koirat eivät juurikaan ole haavojaan yrittäneet nuolla. Paremman puutteessa tässä hommassa on toiminut ihan tavallinenkin hunaja. Välillä kuitenkin jää haava huomaamatta/hoitamatta hankalan paikan tai runsaan turkin takia ja on hyvin tavallista että koirien kohellusten seurauksena syntyneet haavat tulehtuvat ja alkavat märkimään. Tässä kohtaa viimeistään tulee esiin ero tavallisen ja MANUKA hunajan osalta.

 

Comvita MANUKA UMF +20 hunajan kanssa olen viimeaikoina onnistunut kesyttämään myös muutaman erittävän ikävän ja runsaasti märkivän haavan. Vaikka UMF +20 purkin avaaminen keventää lompakkoa aika lailla, niin toisaalta keventää se eläinlääkärille päivää sanominenkin jopa vielä enemmän. Esimerkkinä näistä hiukan haastavimmista tapauksista 9kk junnupoika joka ilmeisesti tyttöjen juoksujen seurauksena oli saanut opetusta isältään. Suuren itkun saattelemana korvanlehden pieni naarmu hoidettiin hunajalla. Huomaamatta ja hoitamatta jäi kuitenkin syvällä korvan sisällä ollut haava joka tietenkin tulehtui ja alkoi erittämään märkää ja koko korva haisi kamalalta. Märkäkorvan märkivää korvaa alettiin hoitamaan puhdistamalla se 3 kertaa päivässä eritteestä ja samalla Comvita MANUKA UMF +20 hunajaa ventti täyteen. Haavanympärys näytti nopeasti alkavan rauhoittumaan, mutta märkiminen jatkui ja huomasin että korvaan alkoi nousemaan paise. Hetken jo mietin että nytkö löytyi se haava joka näiden vuosien jälkeen tarvii lääkekuurin... Paise tietysti alkoi nousemaan perjantaina, sillä mitään ei koirien kanssa voi mennä helpolla ja tapahtua normaaleina työaikoina. Koska muuten tilanne oli hyvä, korva ei vaikuttanut kipeältä  ja haju oli hävinnyt. Päätettiin korvaa hoitaa vielä viikonlopun yli hunajalla ja maanantaina sitten lääkäriin jos ei ole tilanne parempi. Tehostin hoitosuunnitelman neljään kertaan päivässä ja rupesin levittämään hunajan isolle alueelle korvan iholle paiseen alueelle ja vielä reilusti terveen ihon puolelle. Hyvin nopeasti iho alkoi näyttämään rauhoittuneelta ja sunnuntaihin mennessä paise tyhjeni ja haavan märkiminen loppui kokonaan. Haavan tulehdusta vastaan hunajalla taisteltiin noin viisi päivää ja jälkihoitoa jatkettiin vielä 4päivää jolloin haava oli jo lähes parantunut. Oma kokemukseni on että hunaja myös nopeuttaa haavojen paranemista. Tästä löytyy myös kirjallisuudesta tietoa. 

Vahva suositus kaikille tutustua MANUKA hunajaan ja lisätä se joka kodin ensiapukaapin varusteisiin. Meillä sitä on kotona aina yhtä varmasti kuin kahvia ja vessapaperia, eikä hunaja purkki kyllä muutenkaan kauaa vanhene, sen verran monikäyttöistä ja herkullista se on.

Yllä kirjoittamani on vain oma kokemukseni ja perustuu käytännön elämiseen rekikoiralauman kanssa lähes 30 vuoden ajalta. Kannattaa aina varmistaa hoitosuunnitelma eläinlääkäriltä jos yhtään mietityttää. Antibioottien käyttö kuitenkin meidän koiralaumalla ja kasvattiemme keskuudessa romahti täysin nolliin sen jälkeen kun hunaja otettiin haavanhoitoon mukaan.